Viime syksynä kaivoslain uudistukselle pyydettiin lisää aikaa. Elinkeinoministeri Mika Lintilä mainitsi syyksi sen, että eduskunta edellytti niin sanotun intressivertailun ottamista mukaan kaivoslakiin. Sillä tarkoitetaan vertailua, jossa kaivoksen haittoja ja hyötyjä punnitaan laajasti alueen muiden elinkeinojen ja luontoarvojen näkökulmasta. Pian lausuntokierrokselle lähtevässä lakiesityksessä intressivertailua ei kuitenkaan mainita. Eikä kaivosvero ole mahtunut mukaan.
Keskiviikkona 18.8. julkistettu lakiluonnos ei ole hallitusohjelman mukainen. Koska lakiin ehdotetut muutokset ovat lähinnä kosmeettisia, herää kysymys, mihin työ- ja elinkeinoministeriön työryhmä on tuhlannut kokonaisen vuoden.
“Hallitus tavoittelee lakiuudistuksella kaivosten paikallista hyväksyttävyyttä, mutta vaikuttaa siltä, että uudistamistyöryhmä ei seuraa kaivoksista käytävää keskustelua ja kansalaisten huolta”, sanoo Miisa Mink, Saimaa ilman kaivoksia ry:n perustaja ja Kaivostoiminnalle RAJAT –lakialoitteen vireillepanija. “Uudistus ei takaa esimerkiksi Saimaan puhtaiden vesien tai suunnitellun maailmanperintökohteen suojelua, eikä ole linjassa EU:n parlamentin päätökseen, jonka mukaan 30 prosenttia valtion maa- ja vesialueista tulee suojella.”
Nykyisen lain ongelmat säilyvät. Maanomistajat tai kaivostoiminnan ulkopuoliset elinkeinonharjoittajat eivät voi riittävästi puuttua kaivosprosessiin sen alkuvaiheessa. “Kaivoslupavaiheessa tai malminetsinnän edistyttyä se on kuitenkin jo myöhäistä, sillä kaivosyhtiö vetoaa tehtyihin investointeihin”, sanoo Jukka Leppänen, ProHeinävesi-liikkeen perustaja ja Kaivoslaki NYT –lakialoitteen vireillepanija.
Malminetsinnän varauksien osalta esitys ei edelleenkään tunnusta maanomistajien, kuntien ja elinkeinojen asianosaisuutta tai niitä haittoja, joita aiheutuu maankäytön epävarmuudesta ja vakuusarvojen menetyksistä. Vaikka varaukset, jotka koskevat usein hyvin laajoja alueita, loukkaavat oikeuksia, esitys yhä kieltää kuulemis- ja valitusoikeuden.
Lakiluonnos lupaa kunnille lisää päätäntävaltaa kaavoituksen kautta, mutta esimerkiksi saamelaisten kotiseutualuetta ei olla rajaamassa pois kaivostoiminnalta. ”Saamelaisten maiden ja vesien ei tulisi olla Suomen valtion lahjoitettavissa kolmansille osapuolille”, sanoo Ei kaivoksia Suomen Käsivarteen –liikkeen perustaja Minna Näkkäläjärvi. Arvokkaat luontoalueet, kuten kansallispuistot tai Natura 2000 -suojelualueet, pysyvät niin ikään kaivostoiminnalle avoimina, niiden asemaan ei ole tehty muutoksia.
Jari Natunen, Kansalaisten kaivosvaltuuskunnan puheenjohtaja ei lakiluonnosta kiittele. “Kaivosteollisuuden täytyy ottaa vastuu kaivannaisjätteistä pitkällä aikavälillä. Laki ei vaadi riittäviä vakuuksia ja loppupyykki jää veronmaksajille.” Kaivoslupaa ei tulisikaan antaa ennen ympäristölupaa. “Ehdotetut kosmeettiset muutokset eivät ratkaise kaivosten ympäristöongelmia.”
Kansalaisjärjestöjen mukaan laki tulee muuttaa hallitusohjelman mukaisesti, sekä niin, että myös nykyisten lupien ongelmat korjataan siirtymäsäännöksin.
Saimaa ilman kaivoksia Facebook ryhmään on liittynyt noin vuoden kuluessa lähes 30 000 jäsentä.
Kaivostoiminnalle RAJAT –lakialoite on kerännyt kahdessa ja puolessa kuukaudessa jo 30 000 nimeä. Lakialoite on avoinna allekirjoituksille marraskuun loppuun saakka.
ProHeinävesi liike on perustettu vastustamaan Heinävedelle suunniteltua grafiitti kaivosta.
Kaivoslaki NYT –lakialoite keräsi vuonna 2019 lähes 60 000 nimeä ja se käsiteltiin eduskunnassa syksyllä 2020.
Ei kaivoksia Suomen Käsivarteen keräsi 38 000 nimieä adressiin joka luovutettiin ympäristöministeri Krista Mikkoselle syksyllä 2020.