Avoimia kysymyksiä kaivoslaista – Kristillisdemokraatit vastaavat

Miten puolueenne varmistaa, että Suomessa vältytään jatkossa kaivosten aiheuttamilta ympäristötuhoilta?

Kaivoslain uudistamisen tarpeesta vaikuttaa olevan laaja poliittinen yksimielisyys. Alalle tarvitaan selkeämmät pelisäännöt erityisesti ympäristövahinkojen korvaamisen ja valtausmenettelyn suhteen. Kaivostoiminnan tuotoista pitää myös jäädä enemmän Suomeen. Luvan myöntämisen yhteydessä pitää tarkoin selvittää yrityksen toimintaedellytykset ja valvontaa pitää tiukentaa ja turvata riittävät valvonnan resurssit. Kaivoslakiin pitää kirjata selkeät vastuut ympäristövahinkojen suhteen. Lisäksi tarvitaan nykyistä kattavampi vakuusrahasto, jonka tulee olla riittävä kattamaan mahdollisten vahinkojen todelliset kustannukset. Tässä voisi ottaa mallia ydinvoimaloilla olevasta vakuusrahastosta. Kannatamme myös kaivosveron tai rojaltimaksun käyttöönottoa. Aiemmin kaivostoiminta Suomessa oli kotimaisten yritysten käsissä. Suomeen on yritetty synnyttää kotimaisessa omistuksessa olevaa kaivosyhtiötä, mutta menestys on ollut heikkoa, eivätkä viime aikoina kotimaisetkaan toimijat ole onnistuneet ympäristönsuojelussa ulkomaisia paremmin (Talvivaara).

Pitääkö kaivoshankkeiden valmistelu kieltää luonnonsuojelualueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä?

Lähtökohtaisesti näin, mutta lainsäädäntö tulee tältä osin selkeyttää luonnonsuojelulain ja kaivoslain uudistuksen yhteydessä.

Tuleeko kaivoslaki edelleen säilyttää niin kutsuttuna kattolakina, jolle esimerkiksi ympäristölainsäädäntö on alisteinen?

Kaivoslain ja muiden lakien keskinäiset rajapinnat pitää uudessa kaivoslaissa ja uudessa luonnonsuojelulaissa ja muussa lainsäädännössä selkeyttää, mikäli niissä on epäselvyyttä. Juridinen keskustelu aiheen ympärillä voi olla hieman epätarkkaa, esim. mitä tarkoitetaan ”alisteisuudella”. On ymmärrettävää, että kaivostoiminnasta säädetään ensisijaisesti kaivoslaissa.

Kaivoslaki määrittelee yleisistä kaivostoiminnan edellytyksistä yleisesti, mutta ympäristölainsäädäntö ei ole varsinaisesti ”alisteinen” kaivoslaille, vaan kaivoslain 3§:n mukaan ”Sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, sovelletaan tämän lain mukaista lupa- tai muuta asiaa ratkaistaessa ja muutoin tämän lain mukaan toimittaessa muun muassa luonnonsuojelulakia (1096/1996), ympäristönsuojelulakia (86/2000), erämaalakia (62/1991), maankäyttö- ja rakennuslakia (132/1999), vesilakia (264/1961), poronhoitolakia (848/1990), säteilylakia (592/1991), ydinenergialakia (990/1987), muinaismuistolakia (295/1963), maastoliikennelakia (1710/1995) ja patoturvallisuuslakia (494/2009).” Esimerkiksi ympäristönsuojelulailla määritellään toiminnan rajat ympäristöä koskeviin ongelmatilanteisiin liittyen. Samoin esimerkiksi nykyisinkään voimassa olevan luonnonsuojelulain 53§ mukaan valtio ei ole korvausvelvollinen kaivoslaissa (621/2011) tarkoitettua malminetsintälupaa, kaivoslupaa tai kullanhuuhdontalupaa koskevan asian ratkaisemisesta.

Miten takaatte maanomistajien ja alkuperäisväestöjen oikeusturvan sekä elinkeinonharjoittajien etujen huomioimisen kaivoshankkeisiin liittyvässä päätöksenteossa, kuten malminetsinnän varausvaiheessa?

Tällä hetkellä laki sallii malminetsinnän varsin vapaasti ilman, että maanomistajalla on mahdollisuutta vaikuttaa siihen. Maanomistajien ja elinkeinonharjoittajien suojaa pitää uudessa kaivoslaissa parantaa. Lisäksi kunnilla on kaavoitusmonopolinsa vuoksi nykyäänkin mahdollisuus käytännössä estää kaivostoiminta. Nykyisessä kaivoslaissa alkuperäiskansojen oikeuksista säädetään seuraavasti: Tässä laissa tarkoitettu toiminta sovitetaan yhteen saamelaiskäräjistä annetussa laissa (974/1995) tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella siten, että saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana turvataan. Käytännössä tämän toteuttamisessa lienee puutteita.

Mitä mieltä olette siitä, että kaivosteollisuuden edustajat ovat voimakkaasti edustettuina TEM:n kaivoslakityöryhmässä?

On tietenkin välttämätöntä, että minkä tahansa teollisuudenalan lainsäädännön uudistusta valmistelevassa työryhmässä kuullaan myös alan teollisuuden edustajia. Millään ryhmällä ja varsinkaan taloudellisesti hankkeesta hyötyvillä eturyhmillä ei kuitenkaan missään tapauksessa saa olla määräävää asemaa tai vaikutusvaltaa lainsäädännön valmistelussa. Valmistelutyöryhmän kokoonpanoon on kiinnitettävä huomiota ja sitä on muutettava tai laajennettava, mikäli on olemassa pienikin riski, että luonnonsuojelu ja muut yhteisen ja yleisen edun tavoitteet vaarantuvat.

Kristillisdemokraattien vastauksen antoi puolueen puheenjohtaja Sari Essayah.