Elinkeinoministeri Mika Lintilä ilmoitti maanantaina 19.4.2021 brittiläisen Johnson Matthey -akkumateriaalitehtaan sijoittumisesta Vaasaan. Uutisesta tulisi kuulemma olla innoissaan. Akkumateriaalitehdas tulee luomaan työpaikkoja ja hyvinvointia Vaasan seudulle ja nostaa Suomen maailmanmaineeseen kestävämpien kaivos- ja akkualan ratkaisujen tuottajana.
Olisi kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota räikeään epäkohtaan, mikä näyttää päättäjiltä jääneen akkuhuumassa huomioimatta. Suomen heikko kaivoslaki ei anna kunnille, maanomistajille, muille elinkeinonharjoittajille saati luonnolle riittävää suojaa kiihtyvää malminhimoa vastaan.
Suomen Malmijalostus Oy on hankkeessa mukana ja investoi materiaalien toimitusketjuun palvellakseen tehtaan kysyntää. Nikkelin tulevalle tehtaalle tuottaa Nornickel Harjavalta. Johnson Mattheyn tiedotteessa hehkutetaan hankkeen takaavan kriittisten kaivannaisten saatavuuden pitkällä tähtäimellä.
On tietenkin hienoa, että Suomeen saadaan teknologiainvestointeja, mutta ilman vahvaa lainsäädäntöä kaivannaisten lisääntyvä kysyntä voi johtaa maamme luonnonvarojen lyhytnäköiseen hyödyntämiseen tuhoisin seurauksin. Miksi elinkeinoministeri Lintilä ei mainitse kaivoslain uudistamisen kiireellisyyttä näissä yhteyksissä. Akkuklusteria ja kaivoslain uudistusta tulisi viedä eteenpäin käsi kädessä.
Suomen Malmijalostus Oy kehuskelee verkkosivuillaan kaivannaisten helpolla saatavuudella. Yrityksen mukaan Suomi on Euroopan suurin nikkelintuottaja sekä ainoa EU-maa, jolla on omaa koboltintuotantoa. Tiedossa olevat kobolttivarannot ovat 440 000 tonnia. Yritys ennakoi litiumin ja grafiitin tuotannon käynnistyvän Suomessa tällä vuosikymmenellä.
Monet kansainväliset kaivosjätit ovatkin lähteneet etsimään nikkeliä, kobolttia ja grafiittia muun muassa Saimaan suojeltujen rantojen ja Päijänteen pohjavesialueiden ääreltä.
Saimaan alueelle on viimeisen vuoden aikana annettu peräti viisi malminetsintävarausta. Viime viikolla Päijänteelle annettu malminetsintävaraus kuohuttaa mieliä: pääkaupunkiseutu ottaa juomavetensä samalta alueelta. Vaikuttaa siltä, että Suomen luonnonvarojen käytöstä sovitaan pienessä piirissä tavalla, joka ei hyödytä suurta osaa suomalaisista. Akkuklusteria ei voi kehittää ottamatta kantaa kaivoslakiin ja siihen, miten takaamme maanomistajien, alkuperäiskansojen ja elinkeinonharjoittajien oikeudet sekä pysäytämme luontokadon.
Voimassa oleva kaivoslaki sallii kaivoksen perustamisen suojelualueelle tai vaikkapa helsinkiläisten juomavesiputken viereen. Suomesta ei löydy toistaiseksi yhtään kaivosta, jolla ei olisi merkittäviä ympäristövaikutuksia.
Luontomme ei ole ongelmista suojassa edes kaivoksen sulkemisen jälkeen. Suljettujen kaivosten jätealueet aiheuttavat merkittävän ympäristöriskin, eikä maksajia saastuneiden alueiden ennallistamiseen ole löytynyt. Tilastokeskuksen mukaan 75 prosenttia Suomen jätteistä on peräisin kaivostoiminnasta ja louhinnasta.
Elinkeinoministeri Mika Lintilä toisteli viime viikolla pidetyssä akkualan webinaarissa minuutin välein sanoja ”vastuullinen” ja ”kestävä” – yhteensä 15 kertaa puheenvuorossaan. Puheet kestävästä ja vastuullisesta kaivostoiminnasta tulisi kuitenkin lopettaa välittömästi. Nykyinen kaivoslaki ei takaa vastuullista ja kestävää kaivostoiminnan harjoittamista Suomessa. Päättäjien on aika sitoutua kaivoslain uudistamiseen yhtä tulisesti kuin he ovat sitoutuneet akkumateriaalitehtaan edistämiseen.
Hei, kiitos artikkelista, ihan pieni asiavirhe vain, Lintilän ilmoitus oli 19.4.2021, ei 19.5.2021
On se hitto kun pitää ihan väkisin tuhota luonto ja pohja vedet. Ei jää tuleville polville mitään! Rahankiilto silmissä välittämättä yhtään.