Maamme rikkaudet -tapahtumassa perjantaina 2. syyskuuta kemian alan diplomi-insinööri Leif Ramm-Schmidt kertoo kaivostoiminnan myrkyllisistä kemikaaleista.
Ramm-Schmidtin mukaan kaivosten ympäristö- ja vesitalousluvissa ei yleensä määrätä mitään kemikaalien käytöstä, eikä niiden jäämille ole toistaiseksi asetettu päästörajoja.
”Kaivosyhtiöt vain ilmoittavat lupahakemuksissaan kemikaalien käyttömäärät ja tyypillisesti väittävät, että kaikki häviää prosessissa. Tämähän ei ole totta. Esimerkiksi myrkyllisiä ksantaatteja siirtyy merkittäviä määriä vesistöihin kaivosten jätevesien mukana”.
Ksantaatit ovat orgaanisia rikkiyhdisteitä, joita kaivosteollisuus käyttää vaahdotusrikastuksessa.
”Sodankylän Kevitsan kaivoksella käytetään ksantatteja noin 400 tonnia vuodessa. Kaivoksen päästöjä on analysoitu ja tiedetään, että sen jätevedet sisältävät ksantaatteja. Hannukainen Mining, joka suunnittelee rautakaivosta Ylläksen kupeeseen, ilmoittaa ympäristölupahakemuksessaan aikovansa käyttää ksantaatteja jopa 3705 tonnia vuodessa.”
Vähäisetkin määrät voivat haitata kalojen lisääntymistä
Koska ksantaatit vaativat hajotakseen auringonvaloa eli ultraviolettisäteitä ja lämpöä, ne aiheuttavat ongelman erityisesti Lapissa. Arktisissa olosuhteissa ksantaatit hajoavat hyvin hitaasti, jolloin niiden pitoisuudet vesistöissä voivat nousta vaarallisen korkeiksi.
Mikäli Lappiin suunnitellut uudet kaivoshankkeet toteutuvat, Suomen suurimmasta joesta, Kemijoesta, uhkaa tulla viemäri Perämerelle. Matala meri on erityisen altis saastumiselle. Myös Muonionjoki on uhan alla.
Ksantaatit voivat jo hyvin pieninä määrinä tappaa kaloja ja muita vesieliöitä tai tehdä ne lisääntymiskyvyttömiksi.
”Jos liuotetaan sokeripalan verran eli kolme grammaa esimerkiksi natriumnetyyliksantaattia sadan litran akvaarioon, niin kaikki kalat kuolevat. Sama määrä kemikaalia laimennettuna tuhatkertaisesti aiheuttaa vesistössä sen, että kalat lakkaavat lisääntymästä. Vesistöissä vaikutukset näkyvät siksi hitaasti.”
Kaivosyhtiöt eivät halua rajoituksia ksantaattipäästöille, ja perustelevat näkemystään sillä, että niitä ei voi vesistössä luotettavasti mitata.
Leif Ramm-Schmidt on tehnyt perusteellisen kirjallisuusselvityksen ksantaattien turvallisista pitoisuuksia vesistössä. Hänen mukaansa ne ovat niin myrkyllisiä, että turvallista alarajaa ei voi asettaa. Saman ovat todenneet Australian viranomaiset, jotka esittävät useille ksantaateille niinkin vähäisiä turvallisuuspitoisuuksia, kuin 0,05 mikrogrammaa litrassa.
”Ainoa keino on estää niiden pääsy vesistöön”, sanoo Ramm-Schmidt.
Lisätietoja: Leif Ramm-Schmidt, leif@rsconsulting.fi, puh. 0400 435745