Kaivosteollisuuden Kongo kortti alkaa jo kyllästyttää.
Jos kaivosteollisuus haluaisi tosissaan pelastaa Kongon lapset, minkä toki soisin olevan kaikkien kehittyneiden maiden tavoite (mutta ei sitä ole), olisi jo ajat sitten lopetettu vastuuttomasti lapsityövoimalla tuotetun koboltin ostaminen.
Suomessa sijaitsee maailman suurin koboltin jalostamo ja Suomi on maailman toiseksi suurin koboltin jalostaja. Jalostamme Kokkolassa sijaitsevassa Freeport Cobaltissa n 15% maailman koboltista. Sieltä materiaalivirta jatkaa mm älypuhelimiin ynnä muihin härpäkkeisiin. Myös Suomessa jalostettava koboltti on peräisin Kongosta. Koboltin globaali tuotanto on 168 000 tonnia. Tästä Kongo tuottaa 70%. Vuonna 2020 kobolttia tuotettiin Sotkamon, Kevitsan ja Kylylahden kaivoksista yhteensä 1 559 tonnia. Tämä on ihan mitätön määrä kansainväliseen volyymiin verrattuna.
Vaikka tuplaisimme tai triplaisimme tuotannon Suomessa, saastuttaen omat vesistömme, eivät Kongon lapset siitä pelastuisi. Jos haluamme lopettaa Kongon lasten kidutuksen, silloin ainut rakaisu tähän on täysin läpinäkyvät ja jäljitettävät materiaalivirrat sekä kehittyneiden maiden lainsäädäntö joka estää vastuuttomasti tuotettujen materiaalien käytön.
Suomi ei kuitenkaan koskaan pysty korvaamaan Kongon volyymiä sillä esiintymämme ovat Kongoon verrattuna laihoja. Ihan amatöörikin voi myös katsoa Suomen karttaa ja huomata että meillä on täällä paljon vesistöjä. Lapsityövoimaa ei Suomessa käytetä mutta jokaisesta metallimalmikaivoksesta johtaa rikastusmyrkkyjen poistoputki vesistöihin. Sitä on turha kutsua vastuulliseksi kaivostoiminnaksi.
Tässä YLE:n artikkelissa on kerrottu tarkemmin Kongon ongelmista ja siitä miten meidän kaikkien älypuhelimissa ja muissa härpäkkeissä on lasten käsin kaivamaa kobalttia.